Sote-mylläyksen ja hyvinvointialueiden saapumisen myötä yhtenä keskeisenä keskustelunaiheena on ollut terveydenhuollon palvelujen saatavuus ja saavutettavuus. Vieläkö maaseudulla tai edes pienemmissä kaupungeissa on mahdollista entisenlaisen, hyvinvointivaltiolle tyypilliseksi mielletyn palveluverkoston tarjoamiseen? Lukuisissa puheenvuoroissa yhdeksi ratkaisuksi terveyspalvelujen saavutettavuuden ongelmaan on nostettu esiin erilaiset etäterveydenhuollon ratkaisut, esimerkiksi etälääkärin vastaanotot. Ajatus internetin välityksellä tapahtuvasta kommunikaatiosta terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ei tietenkään saa kaikilta varauksettoman lämmintä vastaanottoa.
Monet perinteisesti yksinomaan fyysisiksi palveluiksi mielletyt palvelut ovat siirtyneet verkkoon. Esimerkiksi kasinot: nettikasinoiden aikakaudella sellaiset käsitteet kuin livekasinot, 21.com Conus jossa ihmisillä on pääsy bonuskoodeihin, 3D-videoslotit tai mobiilipokeri ovat tulleet arkipäiväiseksi. Toinen esimerkki ovat tietenkin ravintolat, joiden asiakkaan suuntaan näkyvä prosessi on Woltin ja Foodoran kaltaisten toimijoiden myötä siirtynyt vahvasti applikaatiopohjaiseksi. Mainittakoon myös parin viime vuoden aikana läsnäkokousten korvautuminen Teamsilla ja muilla etäkokouspalveluilla.
Etäterveydenhuolto on yksinkertaisimmillaan ja nykyisin myös yleisimmillään videoyhteyden muodostamista terveydenhuollon ammattilaisen, olipa tämä sitten lääkäri, hoitaja tai vaikkapa psykoterapeutti, ja asiakkaan välillä. Apuna käytetään tietokonetta tai älypuhelinta. Yhteyden välityksellä voidaan hoitaa tutkimuksia, diagnostiikkaa ja seurantaa, mutta jossain määrin jopa varsinaista hoitoakin.
Mihin soveltuu, mihin ei?
On tietenkin selvää, että kaikenlaiseen terveydenhuoltoon etäratkaisut eivät sovellu ainakaan nykyisen teknologian avulla. Parhaiten sopivat sovellukset ovat jo laajalti käytössä: esimerkiksi lyhyehköt konsultaatiokeskustelut ja keskustelupohjaiset terapiakäynnit voidaan ainakin suurilta osin korvata videoon ja ääneen perustuvalla etäyhteydellä.
Hieman yllättäen monet mielenterveystyön ammattilaiset ovat jopa kertoneet, että etäyhteydellä voi saavuttaa joidenkin asiakkaiden kanssa paremman yhteyden kuin perinteisillä fyysisillä vastaanottokäynneillä. Syitä voi toki spekuloida: ehkä etenkin nuoremmille asiakkaille tietokoneiden ja älylaitteiden käyttö on täysin arkipäiväistä mitä moninaisempaan viestintään. Voi myös olla, että laite välissä tarjoaa sopivan etäännyttävän kokemuksen, jolloin aroista on helpompi keskustella kuin kasvotusten.
Jos hoidon tarve ja tutkimus vaatii potilaan fyysistä läsnäoloa, ei pelkkä nykyisenlainen haptiselta palautteeltaan puutteellinen tekniikka missään nimessä vielä tarjoa riittäviä sovelluksia etäterveydenhuoltoon. Haptisella teknologialla tarkoitetaan sellaista tekniikkaa, jossa tuntoaistia käytetään hyväksi – kaksisuuntainen ja riittävän tarkka haptinen teknologia ei ole vielä riittävän kehittynyttä ja edullista terveydenhuollon laajamittaista käyttöä varten.
On myös huomioitava hoitavan puolen fyysisen läsnäolon mukanaan tuoma arvo. Ei ole ylenpalttista tunteilua puhua ”ihmisen lämmön” tai kasvokkaisen kohtaamisen arvosta. Varsinkin iäkkäämpien ihmisten kohdalla tällaisen kohtaamisen arvostus ja tarve vaikuttavat olevan erityisessä arvossa, eikä tämä johdu pelkästä keskimääräistä matalammasta teknologian adaptaatiokyvystä tai -halukkuudesta.
Teknologisen käyttötaidon puute toki on sekin huomioitava: kaikilla potilailla ei ole missään nimessä riittävät tietotekniset valmiudet etäterveydenhuollon käyttöön, eikä tämä ongelma tule varmasti tyystin poistumaan tulevaisuudessakaan. Yhtenä ratkaisuna voisivat olla etävastaanottoklinikat, joissa paikallisissa terveyskeskuksissa tai vastaavissa yksiköissä tarkoitukseen koulutettu henkilö vastaisi etävastaanoton teknisestä puolesta, lääkärin tai hoitajan ollessa edelleen toisaalla. Toinen asia taas on, olisiko tällainen järjestely tarpeettoman raskas ja kallis.
Näkymät tulevaisuudessa
Joissakin tapauksissa jopa etäkirurgia (tai vaihtoehtoiselta nimitykseltään telekirurgia) on jo nyt noussut mahdolliseksi tavaksi järjestää vaativia leikkauksia silloin, kun spesialisti ei pääse fyysisesti paikalle – tämä on hoidettu yleensä ohjeistuksen välityksellä paikalla olevalle yleisemmin suuntautuneelle kirurgille, mutta myös robotiikan sovelluksia on jo otettu käyttöön. Etäohjattavien tarkkojen robottien mahdollisuudet tarjoavat tulevaisuuden visioissa huikeita näkymiä – robotti voi toimia ikään kuin täydellisesti kirurgin tai muun etäkäyttäjän kehon luonnollisenkaltaisena jatkeena.
Omat riskinsä ovat siinä, että etäterveydenhuollon ratkaisuja aletaan tarjoamaan vain kustannussyistä, huokeampina vaihtoehtoina ammattilaisen läsnäololle. Tässä skenaariossa palvelun laadun heikkeneminen on todellinen uhkakuva, varsinkin mikäli etävastaanottoaikojen ketjuttamista suoritetaan tehokkuusajattelun nimissä liiallisesti. Hyvän ja laadukkaan hoidon kriteerien valvontaan tulisi kiinnittää erityistä huomioita etäterveydenhuollon puitteissa.
Voidaan todeta, että läsnätyö puolustanee jatkossakin paikkaansa terveydenhuollon ja hoitotyön pääasiallisena tarjontakanavana, mutta etäterveydenhuollolla on tästä huolimatta paljon nykyistä suurempi potentiaali.